lauantai 18. toukokuuta 2019
tiistai 23. syyskuuta 2008
Päivä 50 Kulttuuria
Tämä olisi se päivä kun luopuisimme Christiinasta. Ajelimme melko aikaisin aamusta New Jerseyhin ja kävimme ilmoittamassa vuokrapaikkaan, että olemme palanneet. Emme jättäneet autoa vielä vaan kävimme sen sitten ensin pesettämässä pesulassa ja imuroitsimme huolella. Hörppäsin vielä aamukahvit läheisessä kuppilassa ja James söi jotain tacon tapaista. Sitten palautimme auton ja kävimme mekaanikon kanssa läpi kaikki mekaanikkoja kiinnostavat asiat kuten mitä oli ollut vialla jne. En jaksanut keskittyä moiseen, mutta läpi meni homma kuitenkin. Kerätessämme kamojamme autosta alkoi tavaran määrä hieman hirvittää. Kymmenisen erilaista walmart pussia myöhemmin oli kamat kannossa. Kyyti juna-asemalle kesti vartin tulla joten kävin shoppailemassa viereisessä bestbuy liquorssissa. Ostin ison pullon Coronaa ja Red Stripea sekä pikkuisen muovipullon (200ml?) halpaa vodkaa.
Red stripe maistui kivalle hieman haikeissa tunnelmissa juna-asemalla minne olimme yli puolitoista kuukautta sitten saapuneet.
Hyvää lääkettä ikäviin fiiliksiin.
Saavuimme takaisin new yorkiin ja ronttasimme kamat kämpille. Lähdimme katsomaan josko jostain saisi lippuja extemporee brodway showhun. Menimme Marriot hotellille jossa oli eräänlainen lippuluukkujono systeemi. Hetken jonotuksen jälkeen saimme liput Spamalot näytökseen samalle päivälle. Maksoi kuutisenkymppiä(?). Tarvitsee sanoa, että en ole kaikkien näiden tapahtumien aika järjestyksestä ihan sata varma koska olin hieman huppelissa viimeiset päivät New Yorkissa. Noh seuraavaksi omasta mielestäni menimme hooterssiin syömään. Tilasimme heti kärkeen Guinnesit mieheen ja kannullisen Stellaa. Olin hieman eksoottisella tuulella, joten ruuaksi otin King Crab legsejä joka näin jälkeenpäin katsottuna saattoi olla virhe. Minulle tuli lautasellinen suuren suuria ravun jalkoja. Liha oli hyvää ja sitä oli riittävästi, mutta sen saaminen suuhun oli hieman vaivalloista. Huomasin vasta puolet syötyäni erikoiset ravunsyömisapuvälineet. Hieman kiroillen sain kuitenkin herkulliset ravunlihat suuhuni. Hienoa oli ja tarjoilijakin oli nätti.
Mmmh.
Syödessämme oli tullut jo pimeä ja lähdimme etsimään teatteriamme. Se löytyi helposti ja kävimme sisään. Käsi ohjelma oli hupaisaa luettavaa eikä vähiten sen takia, että suomi juttua oli joka välissä. En spoilaa näytelmää tai monty pythonin graalin maljaa niiltä jotka eivät ole niitä nähneet. Hieman ennen väliaikaa aloin jo miltei pilkkiä, mutta ulkoilma ja GT pelastivat ja jaksoin loppuun asti. Ulkona oli hilpeä poliisien tilataide teos.
Kävelimme kämpille ja nukahdin kai kesken irkkauksen .. taas.
Red stripe maistui kivalle hieman haikeissa tunnelmissa juna-asemalla minne olimme yli puolitoista kuukautta sitten saapuneet.
Hyvää lääkettä ikäviin fiiliksiin.
Saavuimme takaisin new yorkiin ja ronttasimme kamat kämpille. Lähdimme katsomaan josko jostain saisi lippuja extemporee brodway showhun. Menimme Marriot hotellille jossa oli eräänlainen lippuluukkujono systeemi. Hetken jonotuksen jälkeen saimme liput Spamalot näytökseen samalle päivälle. Maksoi kuutisenkymppiä(?). Tarvitsee sanoa, että en ole kaikkien näiden tapahtumien aika järjestyksestä ihan sata varma koska olin hieman huppelissa viimeiset päivät New Yorkissa. Noh seuraavaksi omasta mielestäni menimme hooterssiin syömään. Tilasimme heti kärkeen Guinnesit mieheen ja kannullisen Stellaa. Olin hieman eksoottisella tuulella, joten ruuaksi otin King Crab legsejä joka näin jälkeenpäin katsottuna saattoi olla virhe. Minulle tuli lautasellinen suuren suuria ravun jalkoja. Liha oli hyvää ja sitä oli riittävästi, mutta sen saaminen suuhun oli hieman vaivalloista. Huomasin vasta puolet syötyäni erikoiset ravunsyömisapuvälineet. Hieman kiroillen sain kuitenkin herkulliset ravunlihat suuhuni. Hienoa oli ja tarjoilijakin oli nätti.
Mmmh.
Syödessämme oli tullut jo pimeä ja lähdimme etsimään teatteriamme. Se löytyi helposti ja kävimme sisään. Käsi ohjelma oli hupaisaa luettavaa eikä vähiten sen takia, että suomi juttua oli joka välissä. En spoilaa näytelmää tai monty pythonin graalin maljaa niiltä jotka eivät ole niitä nähneet. Hieman ennen väliaikaa aloin jo miltei pilkkiä, mutta ulkoilma ja GT pelastivat ja jaksoin loppuun asti. Ulkona oli hilpeä poliisien tilataide teos.
Kävelimme kämpille ja nukahdin kai kesken irkkauksen .. taas.
perjantai 19. syyskuuta 2008
Päivä 50 aikaisin on hyvä aloittaa
Missionamme oli päästä Late Night with Conan O'Brien nauhoituksiin joten jouduimme heräämään todella aikaisin. James aloitti herättämisen kuudelta ja kolme varttia myöhemmin olin hereillä. Onneksi olin jo valmiiksi käynyt edellis illan maaliepisodin takia suihkussa. Klo 7:15 saavuimme Rockkefeller Plazalle jossa oli ainoastaan 7 ihmistä edellämme jonossa. Kävi ilmi että heistä 5 on suomalaisia. Jonotimme, ostimme kahveet ja jonotimme lisää kunnes klo 9 saimme standby liput numerolla 8 ja 9.
Minulla oli aika mittava krapula. Joten suuntasimme suomalais retkueella lähimpään baariin josta toivoin saavani bloody maryn. Tyhjä arpa. New Yorkissa ei myydä drinksuja ennen yhtätoista. Pyöriskelimme pari tuntia ja viimein menimme belgialais ravintolaan tankkaamaan. Söimme ja joimme ja taas olo parani mukavasti. Menimme sovittuun aikaan takaisin Rockefeller plazalle jossa kävin rink barissa huitaisemassa vielä yhden bloody maryn ettei tulisi hätä kesken kaiken. Aikaa oli vielä joten pyörimme NBC storessa ja sitten lähdin vessan kautta jonottelemaan. Edessämme olleita tyttöjä koetettiin huijata kun joku henkilö kunnasta informoi, että olisi vielä vartti aikaa käydä vessassa. Tytöt lähtivät ja muutaman minuutin kuluttua meitä vietiin taas eteenpäin. Pääsimme vihdoin todella pienen tuntuiseen ja silti kovin tuttuun studioon. Tytöt pääsivät viimeisten joukossa sittenkin vielä sisään. Olisi saattanut harmittaa jäädä ulkopuolelle =P.
Alkulämmittelystä vastasi bändi ja se jannu joka esittää mm. preparation h raymondia. Taitaa kuulua käsikirjoittajiin tai muuhun vähän tärkeämpään porukkaan. Mene ja tiedä. Hetken perästä tuli Conan paikalle ja oli meikattu todella kalpeaksi. Oikeastihan hän on intiasta ja kovin tumma. Show oli, sitä mitä telkkaristakin näkee ja vähän harmitti kun oli melko laimeat vieraat. Willie Nelson ja joku reportteri. Viihdyin kuitenkin ja parin tunnin setti meni nopeasti. Ulostauduimme kadulle ja lähdimme hakemaan jonossa tapaamamme pariskunnan miekkoselle kenkiä NHL kaupasta. Ihan vinkeät monopolikuvioidut reebokit irtosivat 80$:lla. Katselin paitoja, mutta olivat turhan tyyriitä. Menimme kämpille ja suuntasimme pienen levon jälkeen kohti jotakin yö kerhoa kävellen. Matkalla ostin kaksi junior whopperia kun oli nälkä.
Yökerho oli sellainen imagojonollinen penthauspaikka minne ei kiinnostanut mennä. Tosin dresscode ei olisi sitä myöskään sallinut. Etsimme jotain muuta ja löysimmekin kivan baarin mistä sai aikas tiukkoja Gin Toniceja ja Irish coffeita. Joimme paljon ja heräsin aamulla kämpiltä.
Minulla oli aika mittava krapula. Joten suuntasimme suomalais retkueella lähimpään baariin josta toivoin saavani bloody maryn. Tyhjä arpa. New Yorkissa ei myydä drinksuja ennen yhtätoista. Pyöriskelimme pari tuntia ja viimein menimme belgialais ravintolaan tankkaamaan. Söimme ja joimme ja taas olo parani mukavasti. Menimme sovittuun aikaan takaisin Rockefeller plazalle jossa kävin rink barissa huitaisemassa vielä yhden bloody maryn ettei tulisi hätä kesken kaiken. Aikaa oli vielä joten pyörimme NBC storessa ja sitten lähdin vessan kautta jonottelemaan. Edessämme olleita tyttöjä koetettiin huijata kun joku henkilö kunnasta informoi, että olisi vielä vartti aikaa käydä vessassa. Tytöt lähtivät ja muutaman minuutin kuluttua meitä vietiin taas eteenpäin. Pääsimme vihdoin todella pienen tuntuiseen ja silti kovin tuttuun studioon. Tytöt pääsivät viimeisten joukossa sittenkin vielä sisään. Olisi saattanut harmittaa jäädä ulkopuolelle =P.
Alkulämmittelystä vastasi bändi ja se jannu joka esittää mm. preparation h raymondia. Taitaa kuulua käsikirjoittajiin tai muuhun vähän tärkeämpään porukkaan. Mene ja tiedä. Hetken perästä tuli Conan paikalle ja oli meikattu todella kalpeaksi. Oikeastihan hän on intiasta ja kovin tumma. Show oli, sitä mitä telkkaristakin näkee ja vähän harmitti kun oli melko laimeat vieraat. Willie Nelson ja joku reportteri. Viihdyin kuitenkin ja parin tunnin setti meni nopeasti. Ulostauduimme kadulle ja lähdimme hakemaan jonossa tapaamamme pariskunnan miekkoselle kenkiä NHL kaupasta. Ihan vinkeät monopolikuvioidut reebokit irtosivat 80$:lla. Katselin paitoja, mutta olivat turhan tyyriitä. Menimme kämpille ja suuntasimme pienen levon jälkeen kohti jotakin yö kerhoa kävellen. Matkalla ostin kaksi junior whopperia kun oli nälkä.
Yökerho oli sellainen imagojonollinen penthauspaikka minne ei kiinnostanut mennä. Tosin dresscode ei olisi sitä myöskään sallinut. Etsimme jotain muuta ja löysimmekin kivan baarin mistä sai aikas tiukkoja Gin Toniceja ja Irish coffeita. Joimme paljon ja heräsin aamulla kämpiltä.
torstai 18. syyskuuta 2008
Päivä 49 New York what the hell !
XOlimme aamulla tamineissa kuin inttipojat leirille lähtiessä. Siis odotin hikipäissän, että James saisi säädettyä. Lähdimme matkaan ja sain viimeiset ohjeistukset lähetettyä kanadan puolelta.
Mukanamme meinasi tulla suomalainen Jouni, mutta hän jäi matkasta koska oli liikaa businesta rajan tällä puolen.
23v. Tampereelta. Siitä vaan kraakut haarat levälleen.
Ajoimme raja-asemalle ja minua hieman huoletti tiukat talousmääräykset maataloustuotteiden suhteen. Niinpä kuuliaisesti ilmoitin, että olin tuomassa kanadasta yhdysvaltoihin 3 tomaattia ja yhden sipulin. Ei johtanut jatkotoimenpiteisiin. Kyseltiin taas että millä asialla mistä on auto ja kuinka kauan olette ja missä asuttee ..jne....Eniten vituttaa se, että on noin 20CAD kolikkoina taskussa ja kukaan ei vaihda niitä. Live and learn 'eh.
Ajoimme eteenpäin parin police brutalityn ohitse, mutta emme niistä enää välittäneet. Ajoimme läpi idyllisen parkwayn ja yli George Washington sillan. Kameraani osui tämä New York versio Mikontalosta.
Suomessa sentään on häveliäisyyttä laittaa Miami Vice värit parvekkeisiin.
Olimme sisällä New Yorkissa ja lähestyessämme kohdetta parkkipaikkaa ei ollut havaittavissa. Veimme auton lähimpään 24h parkkiin (31,95$). Ronttasimme kamat majapaikkaan vain todetaksemme ettei VISA toimi. Automaatille josta saa vain 200 kerrallaan säätämään. Takaisin kämpillä selviää, että meidät on majoitettu kakkoslokaatioon joka on 43 streetillä. siis vain 6 korttelin päässä.
Tähän kohtaan olin sammunut ja seuraava teksti on jälkipolvien varassa.
Olin viettänyt omaa kivaa hetken aikaa ja ihmetellyt huutoa ulkona. Päätin rohkaista mieleni ja tutustuin ihmsiin hollannista, espanjasta ja kanadan quebeqista (tämä oli tärkeää kuulemma).
Ihanat naiset Espanjasta
Ritva ja Eeva. kai ? Mukavia olivat ja ihan autenttinen serrano meininki tuli mieleen =P.
Hersyvät naurut kirvoitti tämä tiimi. Alkaen vasemmalta Espanjan Paol, Kanadan (Quebec) nimi eitodssa sekä Hollantilainen vapaa herra JRuulh ?
All corrections and things of that nature are best directed to matkasalarakastaja in facebook.
Enihuu olimme pitäneet kivaa siivosti siivutellen kunnes paikallinen yläkerran setä päätti tehdä oman liikkeensä. Noin tunti huutelunsa jälkeen tämä jannu jaksoi sotkea kahta eri väriä vesi-ilmapalloon ja syöstä sen niskaamme. Värit olivat punaista ja harmaata. Pahaksi onnekseni olin sijoittunut väärin ollessani tietämätön pahasta verestä paikallisen väestön kanssa. Tosin en olisi siitä välittänytkään joten tämä on kuin huljuttaisi häpäreitä näsijärvessä. Kuin johdatuksestta olin juuri episodia ennen hankkinut uudet 501 farkut ja samanlaisen paidan. Kävin kuitenkin suihkussa pesemässä tukkani joka oli boonusta....
Mukanamme meinasi tulla suomalainen Jouni, mutta hän jäi matkasta koska oli liikaa businesta rajan tällä puolen.
23v. Tampereelta. Siitä vaan kraakut haarat levälleen.
Ajoimme raja-asemalle ja minua hieman huoletti tiukat talousmääräykset maataloustuotteiden suhteen. Niinpä kuuliaisesti ilmoitin, että olin tuomassa kanadasta yhdysvaltoihin 3 tomaattia ja yhden sipulin. Ei johtanut jatkotoimenpiteisiin. Kyseltiin taas että millä asialla mistä on auto ja kuinka kauan olette ja missä asuttee ..jne....Eniten vituttaa se, että on noin 20CAD kolikkoina taskussa ja kukaan ei vaihda niitä. Live and learn 'eh.
Ajoimme eteenpäin parin police brutalityn ohitse, mutta emme niistä enää välittäneet. Ajoimme läpi idyllisen parkwayn ja yli George Washington sillan. Kameraani osui tämä New York versio Mikontalosta.
Suomessa sentään on häveliäisyyttä laittaa Miami Vice värit parvekkeisiin.
Olimme sisällä New Yorkissa ja lähestyessämme kohdetta parkkipaikkaa ei ollut havaittavissa. Veimme auton lähimpään 24h parkkiin (31,95$). Ronttasimme kamat majapaikkaan vain todetaksemme ettei VISA toimi. Automaatille josta saa vain 200 kerrallaan säätämään. Takaisin kämpillä selviää, että meidät on majoitettu kakkoslokaatioon joka on 43 streetillä. siis vain 6 korttelin päässä.
Tähän kohtaan olin sammunut ja seuraava teksti on jälkipolvien varassa.
Olin viettänyt omaa kivaa hetken aikaa ja ihmetellyt huutoa ulkona. Päätin rohkaista mieleni ja tutustuin ihmsiin hollannista, espanjasta ja kanadan quebeqista (tämä oli tärkeää kuulemma).
Ihanat naiset Espanjasta
Ritva ja Eeva. kai ? Mukavia olivat ja ihan autenttinen serrano meininki tuli mieleen =P.
Hersyvät naurut kirvoitti tämä tiimi. Alkaen vasemmalta Espanjan Paol, Kanadan (Quebec) nimi eitodssa sekä Hollantilainen vapaa herra JRuulh ?
All corrections and things of that nature are best directed to matkasalarakastaja in facebook.
Enihuu olimme pitäneet kivaa siivosti siivutellen kunnes paikallinen yläkerran setä päätti tehdä oman liikkeensä. Noin tunti huutelunsa jälkeen tämä jannu jaksoi sotkea kahta eri väriä vesi-ilmapalloon ja syöstä sen niskaamme. Värit olivat punaista ja harmaata. Pahaksi onnekseni olin sijoittunut väärin ollessani tietämätön pahasta verestä paikallisen väestön kanssa. Tosin en olisi siitä välittänytkään joten tämä on kuin huljuttaisi häpäreitä näsijärvessä. Kuin johdatuksestta olin juuri episodia ennen hankkinut uudet 501 farkut ja samanlaisen paidan. Kävin kuitenkin suihkussa pesemässä tukkani joka oli boonusta....
tiistai 16. syyskuuta 2008
Päivä 48 Kävelymatka ja hyvää olutta
Heräilin aamulla ja suussani oli karmea maku. Täällä on vessa huoneen sisällä ja suihku samassa tilassa, joten aamulla oli hieman jonon tynkää päästä hamppipesulle. Totesin tilanteen kestämättömäksi ja puin farkut häveliäisyys syistä päälle ja lähdin hinttipussini kanssa ykköskerrokseen vessaan. Pesin hampaat ja olokin siitä parani. Keräsin koneen ja johdot ja tulin aamupalalle alas ja hieman irkkailemaan. Söin nakkipaketista puolet, join maitoni loppuun ja vedin hieman salaattiakin sekä pari tomaattia. Ostin myös kaksi olutta koska irkissä oli tylsää.
Näppäisin kuvan hostellistamme, joka on mielestäni tai silee ihan kiva.
Olimme saaneet aamusella 42$ parkkisakon. Jätimme Christiinan sillä rahalla vielä seuraavaan aamuun niille sijoilleen.
Päätimme lähteä hieman kävelemään. Kävelimme Old Montrealin alueelle ja kohtasimme kirkon.
Kirkkoon olisi maksanut sisään 5$ joten annoimme pitää tunkkinsa (Notre Dame on ilmainen). En osaa sanoa kirkosta mitään koska en osaa ranskaa. Jatkoimme kävelyä kunnes joki tuli vastaan ja käännyimme vasemmalle. Vastaan tuli iso kävelykatu taikka jonkin sortin aukio. Menimme krääsäpuotiin ja positiivisesti yllätti t-paita valikoima. Ostin kaksi. Olisi hieman tehnyt mieli ottaa vielä hyvänlaatuinen huppari, mutta kun oli jo yksi matkassa en kehdannut. Parit postikortitkin tarttui mukaan. Maksoimme ja poistuimme.
Alkoi olla taas jano. Suuntanamme oli Parc de Montreal tjsp. Viisaasti kuitenkin johdatin meidät sisään Les 3 Brasseurs nimiseen micro breweryyn näin pilkkoen matkamme helpommin rutistettaviin erikoiskokeisiin. Pienen säädön jälkeen sain tuopillisen panimon nimeä kantavaa olutta eteeni. Maultaan erinomaisen raikas ja hyvin janonsammuttava tumma olut. Hinta 6,50$ alc. 4,9% arvosana 9,5. Puoli pistettä piti rokottaa koska joutui ottamaan toisen janoonsa ennen kuin päästiin jatkamaan matkaa. Paikassa oli paljon kauniita naisia tiskin molemmin puolin. James ei saanut vessassa mitään aikaiseksi ja minua alkoi hieman hassuttaa. Askel oli kevennyt huomattavasti pienen olut tankkauksen jälkeen. Kävelimme puistoon ja lähes ensitöikseni vihin sen meidän retkueemme käyttöön asiaankuuluvin menoin kaljan kirvoittamalla urealla. Olimme kuulleet hostellin suomalais vahvistukselta, että jonnekin ylös pääsee kävelemään. Sen kummemmin tilannetta pohtimatta aloin tarpoa pieniä yhä jyrkkeneviä polkuja ylöspäin. Loppupeleistä ei ehkä fiksuin reitin valinta, mutta minkäs teet. Lähes kalliokiipeilyksi muuttunut reitti sai kyllä toivomaan lisää juotavaa. Viimein hiestä märkänä olimme ylhäällä ja kävelimme paremmin merkattua reittiä näköalatasanteelle. Otin kuvan Montrealista ylhäältä.
Puistossa oli myös hyvin kesyjä oravia. Tämä perkele liikautti päätään juuri väärässä kohtaa ja juoksi sitten räkättäen metsään.
Aloimme kalppia takaisin kohti hostellia ja matkalla näimme lauman koulupukuisia tyttöjä. Pedobear kyllä hieman vilahti, mutta sain näystä hienon askartelu idean =D. Matkalle sijoittui St.Catherinella oleva ruokakauppa josta hankin hieman evästä.
Kämpillä laitoin kattilaan hieman vettä ja 400g jauhelihaa (beef). Pilkoin toisen isoista valkoisista sipuleistani ja kaksi tomaattia. Vihannekset sekaan ja hieman suolaa ja pippuria sekä tujaus oliiviöljyä. Pian oli herkullinen Pekka's special (pelkistetty) valmista. Söin lautasellisen ja kävin sitten suihkussa sekä noudin läppärin alakertaan jotta pääsisin jutustelemaan irkkiin. Ahmin toisenkin laitasellisen ja sain aikaan kovin virtahepomaisen olon. Hyvää oli kuitenkin.
Baarikierrokselle oli lähdössä hirmuinen lauma väkeä. Itse en jaksanut. Tuhoamme tässä nyt Jameksen kanssa toista kannullista sleemania. Jos kärsii unettomuudesta kannattaa herätä aikaisin, juoda aamusta lähtien pitkin päivää olutta, kävellä pitkin Montrealin katuja ja hieman kiipeillä. Tulee meinaan uni aika nopeasti. Vielä pitäisi jaksaa rustata parit kortit, että saa lähtemään Kanadan puolelta.
Ehkä ranskalaiset eivät sittenkään ole pahoja. Avasin juuri oven eräälle tytölle joka iloisesti kiljahti merci ! Itse sain Puttosmaisesti (nimi muutettu) vain murahdettua jotain 'jooh'. Täällä on hirviästi kauniita naisia ja vaikka normaalisti en kiinnitä tälläisiin asioihin kovinkaan paljon huomiota alkaa tämä olla jo silmiinpistävää. James kertoo asian olevan samoin myös ranskassa. Myös paljon vanhoja kuivakoita ja laihoja miehiä on runsaasti. Tämä on joku juoni.
Huomenna on aikainen herätys päästä karauttamaan uuden sakon edestä kohti New Yorkia.
Save a tree, eat a beaver !
Näppäisin kuvan hostellistamme, joka on mielestäni tai silee ihan kiva.
Olimme saaneet aamusella 42$ parkkisakon. Jätimme Christiinan sillä rahalla vielä seuraavaan aamuun niille sijoilleen.
Päätimme lähteä hieman kävelemään. Kävelimme Old Montrealin alueelle ja kohtasimme kirkon.
Kirkkoon olisi maksanut sisään 5$ joten annoimme pitää tunkkinsa (Notre Dame on ilmainen). En osaa sanoa kirkosta mitään koska en osaa ranskaa. Jatkoimme kävelyä kunnes joki tuli vastaan ja käännyimme vasemmalle. Vastaan tuli iso kävelykatu taikka jonkin sortin aukio. Menimme krääsäpuotiin ja positiivisesti yllätti t-paita valikoima. Ostin kaksi. Olisi hieman tehnyt mieli ottaa vielä hyvänlaatuinen huppari, mutta kun oli jo yksi matkassa en kehdannut. Parit postikortitkin tarttui mukaan. Maksoimme ja poistuimme.
Alkoi olla taas jano. Suuntanamme oli Parc de Montreal tjsp. Viisaasti kuitenkin johdatin meidät sisään Les 3 Brasseurs nimiseen micro breweryyn näin pilkkoen matkamme helpommin rutistettaviin erikoiskokeisiin. Pienen säädön jälkeen sain tuopillisen panimon nimeä kantavaa olutta eteeni. Maultaan erinomaisen raikas ja hyvin janonsammuttava tumma olut. Hinta 6,50$ alc. 4,9% arvosana 9,5. Puoli pistettä piti rokottaa koska joutui ottamaan toisen janoonsa ennen kuin päästiin jatkamaan matkaa. Paikassa oli paljon kauniita naisia tiskin molemmin puolin. James ei saanut vessassa mitään aikaiseksi ja minua alkoi hieman hassuttaa. Askel oli kevennyt huomattavasti pienen olut tankkauksen jälkeen. Kävelimme puistoon ja lähes ensitöikseni vihin sen meidän retkueemme käyttöön asiaankuuluvin menoin kaljan kirvoittamalla urealla. Olimme kuulleet hostellin suomalais vahvistukselta, että jonnekin ylös pääsee kävelemään. Sen kummemmin tilannetta pohtimatta aloin tarpoa pieniä yhä jyrkkeneviä polkuja ylöspäin. Loppupeleistä ei ehkä fiksuin reitin valinta, mutta minkäs teet. Lähes kalliokiipeilyksi muuttunut reitti sai kyllä toivomaan lisää juotavaa. Viimein hiestä märkänä olimme ylhäällä ja kävelimme paremmin merkattua reittiä näköalatasanteelle. Otin kuvan Montrealista ylhäältä.
Puistossa oli myös hyvin kesyjä oravia. Tämä perkele liikautti päätään juuri väärässä kohtaa ja juoksi sitten räkättäen metsään.
Aloimme kalppia takaisin kohti hostellia ja matkalla näimme lauman koulupukuisia tyttöjä. Pedobear kyllä hieman vilahti, mutta sain näystä hienon askartelu idean =D. Matkalle sijoittui St.Catherinella oleva ruokakauppa josta hankin hieman evästä.
Kämpillä laitoin kattilaan hieman vettä ja 400g jauhelihaa (beef). Pilkoin toisen isoista valkoisista sipuleistani ja kaksi tomaattia. Vihannekset sekaan ja hieman suolaa ja pippuria sekä tujaus oliiviöljyä. Pian oli herkullinen Pekka's special (pelkistetty) valmista. Söin lautasellisen ja kävin sitten suihkussa sekä noudin läppärin alakertaan jotta pääsisin jutustelemaan irkkiin. Ahmin toisenkin laitasellisen ja sain aikaan kovin virtahepomaisen olon. Hyvää oli kuitenkin.
Baarikierrokselle oli lähdössä hirmuinen lauma väkeä. Itse en jaksanut. Tuhoamme tässä nyt Jameksen kanssa toista kannullista sleemania. Jos kärsii unettomuudesta kannattaa herätä aikaisin, juoda aamusta lähtien pitkin päivää olutta, kävellä pitkin Montrealin katuja ja hieman kiipeillä. Tulee meinaan uni aika nopeasti. Vielä pitäisi jaksaa rustata parit kortit, että saa lähtemään Kanadan puolelta.
Ehkä ranskalaiset eivät sittenkään ole pahoja. Avasin juuri oven eräälle tytölle joka iloisesti kiljahti merci ! Itse sain Puttosmaisesti (nimi muutettu) vain murahdettua jotain 'jooh'. Täällä on hirviästi kauniita naisia ja vaikka normaalisti en kiinnitä tälläisiin asioihin kovinkaan paljon huomiota alkaa tämä olla jo silmiinpistävää. James kertoo asian olevan samoin myös ranskassa. Myös paljon vanhoja kuivakoita ja laihoja miehiä on runsaasti. Tämä on joku juoni.
Huomenna on aikainen herätys päästä karauttamaan uuden sakon edestä kohti New Yorkia.
Save a tree, eat a beaver !
maanantai 15. syyskuuta 2008
Päivä 47 Montreal on ranskalaisten orjuuttama
Heräilimme ilman vaikeuksia vaikka vähän oli tullut eilen törpöteltyä. Pakkasimme kamat ja lähdimme matkaan. Ei tehnyt tiukkaa sanoa hyvästejä rupuiselle majapaikallemme.
Ensin etsimme wal-martin josta James sai vihdoin ostettua takin itselleen. Kanadassa ei muuten ruokakaupoissa myydä edes olutta. Toista on usassa jossa viinaakin saa ale hintaan ja samalla voi ostaa jälkikasvulle vaikka back to school tarvikkeet. Yritin nostaa rahaa ATM:stä, mutta ei sopinut yhteistyö sille koneelle. Naapuri ostarissa oli joku pankki jonka koneen kanssa homma toimi ja otin 200$ kanadan dollaria taskuuni. Kävin ruokakaupassa jossa oli paljon edullista ja tuoretta safkaa. Paikan nimi oli No Frills Foodmarket ja sainkin kaksi nakkipakettia, maitoa, salaattia ja tomaatteja vähän yli kuudella dollarilla. Kamat autoon ja matka jatkui kohti Montrealia.
Iski aivan hirveä väsymys kesken kaiken. Ensimmäisen kerran matkalla oli vaikeuksia pysyä hereillä autossa. Pilkahtelin hieman ja sain apua vasta kun pysähdyimme tankille. James hihkui, että voi juma täällä on bensa halpaa. Ammuin hänet takaisin maan pinnalle kertomalla, että hinta on litroille. Noh silti suomea halvempaa. Ostin ison kahvin ja sen avulla pysyinkin kivasti taas tajuissani.
Quebecissa on kummaa se, että tienviitat ja kyltit ovat ranskaksi. Vain ranskaksi. Tunnen sympatiaa Kanadalaisia kohtaan, jotka riutuvat kielellisen vähemmistön terrorin kourissa omassa maassaan.
Majapaikkamme on jälleen hostelling international ketjun paikka ja ehkä siistein tähän astisista. Kysyivät vielä meiltä molemmilta henkkarit sekä halusivat nähdä hostellikortit. Esimerkillisen skarppia toimintaa ! Sängyissä on huibut fetissikumilakanat. Kohtasimme reissun toisen suomalaisen kun tämä tampereelta lähtöisin oleva katutaiteilija kysyi, että oletteko suomesta. En kysynyt nimeä vielä, mutta ehkä kuvankin kanssa hänestä lisää joskus myöhemmin. Kaveri näyttää hieman reenanneelta Kaliinilta(nimi muutettu). Netti tosin toimii taas vain yleisissä tiloissa eli 24/7 irkkipäivystystä ei voi pitää. Alakerrassa on keittiö ja jääkaappien yhteydessä suurehko ruokailutila sekä kahvila. Kahvilasta saa kaljaa ja ehkä viiniä poiketen hi-hostel ketjun yleisestä alkoholittomuus linjasta.
Nyt on koneet kiinni verkkovirrassa ja langaton nettikin pelaa. Istumme kaljakannun kanssa iltaa ja pidämme yhteyttä rakkaimpiimme kotona suomessa ja muualla. All is well. Edes lappuliisa ei antanut sakkolappua autoomme vaikka vähän pelotti kun emme merkeistä niin kovasti ymmärtäneet.
Ensin etsimme wal-martin josta James sai vihdoin ostettua takin itselleen. Kanadassa ei muuten ruokakaupoissa myydä edes olutta. Toista on usassa jossa viinaakin saa ale hintaan ja samalla voi ostaa jälkikasvulle vaikka back to school tarvikkeet. Yritin nostaa rahaa ATM:stä, mutta ei sopinut yhteistyö sille koneelle. Naapuri ostarissa oli joku pankki jonka koneen kanssa homma toimi ja otin 200$ kanadan dollaria taskuuni. Kävin ruokakaupassa jossa oli paljon edullista ja tuoretta safkaa. Paikan nimi oli No Frills Foodmarket ja sainkin kaksi nakkipakettia, maitoa, salaattia ja tomaatteja vähän yli kuudella dollarilla. Kamat autoon ja matka jatkui kohti Montrealia.
Iski aivan hirveä väsymys kesken kaiken. Ensimmäisen kerran matkalla oli vaikeuksia pysyä hereillä autossa. Pilkahtelin hieman ja sain apua vasta kun pysähdyimme tankille. James hihkui, että voi juma täällä on bensa halpaa. Ammuin hänet takaisin maan pinnalle kertomalla, että hinta on litroille. Noh silti suomea halvempaa. Ostin ison kahvin ja sen avulla pysyinkin kivasti taas tajuissani.
Quebecissa on kummaa se, että tienviitat ja kyltit ovat ranskaksi. Vain ranskaksi. Tunnen sympatiaa Kanadalaisia kohtaan, jotka riutuvat kielellisen vähemmistön terrorin kourissa omassa maassaan.
Majapaikkamme on jälleen hostelling international ketjun paikka ja ehkä siistein tähän astisista. Kysyivät vielä meiltä molemmilta henkkarit sekä halusivat nähdä hostellikortit. Esimerkillisen skarppia toimintaa ! Sängyissä on huibut fetissikumilakanat. Kohtasimme reissun toisen suomalaisen kun tämä tampereelta lähtöisin oleva katutaiteilija kysyi, että oletteko suomesta. En kysynyt nimeä vielä, mutta ehkä kuvankin kanssa hänestä lisää joskus myöhemmin. Kaveri näyttää hieman reenanneelta Kaliinilta(nimi muutettu). Netti tosin toimii taas vain yleisissä tiloissa eli 24/7 irkkipäivystystä ei voi pitää. Alakerrassa on keittiö ja jääkaappien yhteydessä suurehko ruokailutila sekä kahvila. Kahvilasta saa kaljaa ja ehkä viiniä poiketen hi-hostel ketjun yleisestä alkoholittomuus linjasta.
Nyt on koneet kiinni verkkovirrassa ja langaton nettikin pelaa. Istumme kaljakannun kanssa iltaa ja pidämme yhteyttä rakkaimpiimme kotona suomessa ja muualla. All is well. Edes lappuliisa ei antanut sakkolappua autoomme vaikka vähän pelotti kun emme merkeistä niin kovasti ymmärtäneet.
sunnuntai 14. syyskuuta 2008
Päivä 46 Hockey hall of fame ja hyvät sapuskat.
Aamulla olin yllättvän virkeänä tiimistämme ensimmäisenä pystyssä. Olin hieman hönötellyt ja muutenkin olin ollut hikinen koko yön. Kävin reippaana aamutoimiin jättäen perinteisen mötköilyvaiheen väliin. Pesin hampaani ja kävin suihkussa poistamassa hikeä. Tulin takaisin huoneeseen ja James nukkui vielä. Kävin ulkona kaupassa hakemassa maitoa ja hetken päästä uudestaan ulkona hakemassa kahvit. Menin kämpille ja James nukkui vieläkin. Viimein hän virkosi ja lähdimme matkaan kohti keskustaa kävellen.
Ostin matkalla kolme appelsiinia aamupalaksi ja olin pitkään sormet tahmassa. Kävelimme CN Toweriin ja ostimme liput ylös asti n. 25$ naama ja mielestäni ei kovin kummoinen ollut paikka. Kävin vessassa pesemässä kädet. CN Towerista oli kuitenkin hulppeat näkymät. Bongasimme mm. lentokentän saaressa joka on epäilemättä tarkoittettu vain tosirikkaille joilla on vene ja yksityis suihkari. Mielestäni parasta paikassa oli lasi lattia yhdellä tasolla.
Hieman täytyi taistella tervettä järkeä vastaan kävellessä lasin päällä. Vinkeä fiilis. Skypod tasolle jonne maksoi erikseen oli hirvittävän pitkä jonotus. Ja 114m korkeammalta oli aika samannäköistä kuin alemmiltakin tasoilta. Tyhjä arpa. Lähdimme pois.
Mainitsen nyt tässä uudestaan, että oli liian kuuma ja kosteaa.
Lähdimme suunnistamaan kohti Hockey hall of famea. James osti hodarin ja minä sinnittelin syömieni appelsiinien ja maidon voimalla. Maksoin meidät sisään ja saimme vielä tosi kivat rannekkeet paikasta suomen väreissä. Kiekkomekka oli uskomaton tosin melko NHL keskeinen paikka (yllätys). Seuraa paljon kuvia.
Paikan monilta käytäviltä tähän otokseen osui Teemu Selänteen paita vahingossa.
Stanley Cup
Myös kaikki muut pokaalit olivat nähtävillä. Stanley Cuppia sai koskea ja otattaa itsestään kuvia sen viekussa. En sortunut moiseen.
Myös suomalaista liigakiekkoa oli edustettuna. Tosin vain harvojen ja valittujen kohdalla. Ilveksen artikkeleita oli kaksi.
Tietysti myös Raipe.
Myös jokereiden paita löytyi ja HIFK oli mainittu jossain sivulauseessa. Mitään turhuuksia kuten porkkanapöksyjen tai turkiseläinten tilpehöörejä ei paikassa osunut silmään.
Kaikenlaista touhua oli tarjolla elokuvaesityksistä maalivahti hommiin ja kiekon ampuiluun sekä selostukseen. Ammuskelin parit kiekot malliksi ulkomaanpelleille. Noin neljä tuntia meni aika kivuttomasti kaikkea jääkiekkoon liittyvää ihmetellessä. Kaupassa havaitsin, että nimetön montreal canadiens paita olisi maksanut noin 120$ joten jätin ostamatta. Ehkä paremmalla onnella montrealista irtoaa Saku Koivu paita. 13$ oli pieni hinta kaiken kattavasta kiekkokulttuuri pläjäyksestä ja olin hyvin tyytyväinen. Lähdimme pois ja alkoi olla tosissaan nälkä.
Ulostuimme BCE centeristä ja menimme syömään tulomatkalla bongaamaani Loose Moose nimiseen ravintolaan. Ulkoapäin pieni paikka oli sisältä suuri. Söin ribsit ja kumosin janooni 4 tuoppia Guinnesia (oli nähkääs hikoiluttanut koko kanadan reissun ajan). Pötsi täynnä taapersimme takaisin kämpille pienessä vesisateessa.
Koti-ikävä alkaa pahasti painaa kuten myös tuliaiskassi ja kassit. Enää Montreal ja sitten takaisin new yorkiin. Toivon mukaan osuu matkalle vielä paremmat mahdollisuudet netin käyttöön, että jaksaa kunnon päivitykset tehdä loppumetreille. Harmittaa kun niin paljon on unohtunut matkan varrelta kertoa.
Ostin matkalla kolme appelsiinia aamupalaksi ja olin pitkään sormet tahmassa. Kävelimme CN Toweriin ja ostimme liput ylös asti n. 25$ naama ja mielestäni ei kovin kummoinen ollut paikka. Kävin vessassa pesemässä kädet. CN Towerista oli kuitenkin hulppeat näkymät. Bongasimme mm. lentokentän saaressa joka on epäilemättä tarkoittettu vain tosirikkaille joilla on vene ja yksityis suihkari. Mielestäni parasta paikassa oli lasi lattia yhdellä tasolla.
Hieman täytyi taistella tervettä järkeä vastaan kävellessä lasin päällä. Vinkeä fiilis. Skypod tasolle jonne maksoi erikseen oli hirvittävän pitkä jonotus. Ja 114m korkeammalta oli aika samannäköistä kuin alemmiltakin tasoilta. Tyhjä arpa. Lähdimme pois.
Mainitsen nyt tässä uudestaan, että oli liian kuuma ja kosteaa.
Lähdimme suunnistamaan kohti Hockey hall of famea. James osti hodarin ja minä sinnittelin syömieni appelsiinien ja maidon voimalla. Maksoin meidät sisään ja saimme vielä tosi kivat rannekkeet paikasta suomen väreissä. Kiekkomekka oli uskomaton tosin melko NHL keskeinen paikka (yllätys). Seuraa paljon kuvia.
Paikan monilta käytäviltä tähän otokseen osui Teemu Selänteen paita vahingossa.
Stanley Cup
Myös kaikki muut pokaalit olivat nähtävillä. Stanley Cuppia sai koskea ja otattaa itsestään kuvia sen viekussa. En sortunut moiseen.
Myös suomalaista liigakiekkoa oli edustettuna. Tosin vain harvojen ja valittujen kohdalla. Ilveksen artikkeleita oli kaksi.
Tietysti myös Raipe.
Myös jokereiden paita löytyi ja HIFK oli mainittu jossain sivulauseessa. Mitään turhuuksia kuten porkkanapöksyjen tai turkiseläinten tilpehöörejä ei paikassa osunut silmään.
Kaikenlaista touhua oli tarjolla elokuvaesityksistä maalivahti hommiin ja kiekon ampuiluun sekä selostukseen. Ammuskelin parit kiekot malliksi ulkomaanpelleille. Noin neljä tuntia meni aika kivuttomasti kaikkea jääkiekkoon liittyvää ihmetellessä. Kaupassa havaitsin, että nimetön montreal canadiens paita olisi maksanut noin 120$ joten jätin ostamatta. Ehkä paremmalla onnella montrealista irtoaa Saku Koivu paita. 13$ oli pieni hinta kaiken kattavasta kiekkokulttuuri pläjäyksestä ja olin hyvin tyytyväinen. Lähdimme pois ja alkoi olla tosissaan nälkä.
Ulostuimme BCE centeristä ja menimme syömään tulomatkalla bongaamaani Loose Moose nimiseen ravintolaan. Ulkoapäin pieni paikka oli sisältä suuri. Söin ribsit ja kumosin janooni 4 tuoppia Guinnesia (oli nähkääs hikoiluttanut koko kanadan reissun ajan). Pötsi täynnä taapersimme takaisin kämpille pienessä vesisateessa.
Koti-ikävä alkaa pahasti painaa kuten myös tuliaiskassi ja kassit. Enää Montreal ja sitten takaisin new yorkiin. Toivon mukaan osuu matkalle vielä paremmat mahdollisuudet netin käyttöön, että jaksaa kunnon päivitykset tehdä loppumetreille. Harmittaa kun niin paljon on unohtunut matkan varrelta kertoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)