maanantai 15. syyskuuta 2008

Päivä 47 Montreal on ranskalaisten orjuuttama

Heräilimme ilman vaikeuksia vaikka vähän oli tullut eilen törpöteltyä. Pakkasimme kamat ja lähdimme matkaan. Ei tehnyt tiukkaa sanoa hyvästejä rupuiselle majapaikallemme.

Ensin etsimme wal-martin josta James sai vihdoin ostettua takin itselleen. Kanadassa ei muuten ruokakaupoissa myydä edes olutta. Toista on usassa jossa viinaakin saa ale hintaan ja samalla voi ostaa jälkikasvulle vaikka back to school tarvikkeet. Yritin nostaa rahaa ATM:stä, mutta ei sopinut yhteistyö sille koneelle. Naapuri ostarissa oli joku pankki jonka koneen kanssa homma toimi ja otin 200$ kanadan dollaria taskuuni. Kävin ruokakaupassa jossa oli paljon edullista ja tuoretta safkaa. Paikan nimi oli No Frills Foodmarket ja sainkin kaksi nakkipakettia, maitoa, salaattia ja tomaatteja vähän yli kuudella dollarilla. Kamat autoon ja matka jatkui kohti Montrealia.

Iski aivan hirveä väsymys kesken kaiken. Ensimmäisen kerran matkalla oli vaikeuksia pysyä hereillä autossa. Pilkahtelin hieman ja sain apua vasta kun pysähdyimme tankille. James hihkui, että voi juma täällä on bensa halpaa. Ammuin hänet takaisin maan pinnalle kertomalla, että hinta on litroille. Noh silti suomea halvempaa. Ostin ison kahvin ja sen avulla pysyinkin kivasti taas tajuissani.

Quebecissa on kummaa se, että tienviitat ja kyltit ovat ranskaksi. Vain ranskaksi. Tunnen sympatiaa Kanadalaisia kohtaan, jotka riutuvat kielellisen vähemmistön terrorin kourissa omassa maassaan.

Majapaikkamme on jälleen hostelling international ketjun paikka ja ehkä siistein tähän astisista. Kysyivät vielä meiltä molemmilta henkkarit sekä halusivat nähdä hostellikortit. Esimerkillisen skarppia toimintaa ! Sängyissä on huibut fetissikumilakanat. Kohtasimme reissun toisen suomalaisen kun tämä tampereelta lähtöisin oleva katutaiteilija kysyi, että oletteko suomesta. En kysynyt nimeä vielä, mutta ehkä kuvankin kanssa hänestä lisää joskus myöhemmin. Kaveri näyttää hieman reenanneelta Kaliinilta(nimi muutettu). Netti tosin toimii taas vain yleisissä tiloissa eli 24/7 irkkipäivystystä ei voi pitää. Alakerrassa on keittiö ja jääkaappien yhteydessä suurehko ruokailutila sekä kahvila. Kahvilasta saa kaljaa ja ehkä viiniä poiketen hi-hostel ketjun yleisestä alkoholittomuus linjasta.


Nyt on koneet kiinni verkkovirrassa ja langaton nettikin pelaa. Istumme kaljakannun kanssa iltaa ja pidämme yhteyttä rakkaimpiimme kotona suomessa ja muualla. All is well. Edes lappuliisa ei antanut sakkolappua autoomme vaikka vähän pelotti kun emme merkeistä niin kovasti ymmärtäneet.

Ei kommentteja: