Päivä 46 Hockey hall of fame ja hyvät sapuskat.

Aamulla olin yllättvän virkeänä tiimistämme ensimmäisenä pystyssä. Olin hieman hönötellyt ja muutenkin olin ollut hikinen koko yön. Kävin reippaana aamutoimiin jättäen perinteisen mötköilyvaiheen väliin. Pesin hampaani ja kävin suihkussa poistamassa hikeä. Tulin takaisin huoneeseen ja James nukkui vielä. Kävin ulkona kaupassa hakemassa maitoa ja hetken päästä uudestaan ulkona hakemassa kahvit. Menin kämpille ja James nukkui vieläkin. Viimein hän virkosi ja lähdimme matkaan kohti keskustaa kävellen.

Ostin matkalla kolme appelsiinia aamupalaksi ja olin pitkään sormet tahmassa. Kävelimme CN Toweriin ja ostimme liput ylös asti n. 25$ naama ja mielestäni ei kovin kummoinen ollut paikka. Kävin vessassa pesemässä kädet. CN Towerista oli kuitenkin hulppeat näkymät. Bongasimme mm. lentokentän saaressa joka on epäilemättä tarkoittettu vain tosirikkaille joilla on vene ja yksityis suihkari. Mielestäni parasta paikassa oli lasi lattia yhdellä tasolla.

Hieman täytyi taistella tervettä järkeä vastaan kävellessä lasin päällä. Vinkeä fiilis. Skypod tasolle jonne maksoi erikseen oli hirvittävän pitkä jonotus. Ja 114m korkeammalta oli aika samannäköistä kuin alemmiltakin tasoilta. Tyhjä arpa. Lähdimme pois.

Mainitsen nyt tässä uudestaan, että oli liian kuuma ja kosteaa.

Lähdimme suunnistamaan kohti Hockey hall of famea. James osti hodarin ja minä sinnittelin syömieni appelsiinien ja maidon voimalla. Maksoin meidät sisään ja saimme vielä tosi kivat rannekkeet paikasta suomen väreissä. Kiekkomekka oli uskomaton tosin melko NHL keskeinen paikka (yllätys). Seuraa paljon kuvia.

Paikan monilta käytäviltä tähän otokseen osui Teemu Selänteen paita vahingossa.

Stanley Cup

Myös kaikki muut pokaalit olivat nähtävillä. Stanley Cuppia sai koskea ja otattaa itsestään kuvia sen viekussa. En sortunut moiseen.

Myös suomalaista liigakiekkoa oli edustettuna. Tosin vain harvojen ja valittujen kohdalla. Ilveksen artikkeleita oli kaksi.

Tietysti myös Raipe.

Myös jokereiden paita löytyi ja HIFK oli mainittu jossain sivulauseessa. Mitään turhuuksia kuten porkkanapöksyjen tai turkiseläinten tilpehöörejä ei paikassa osunut silmään.

Kaikenlaista touhua oli tarjolla elokuvaesityksistä maalivahti hommiin ja kiekon ampuiluun sekä selostukseen. Ammuskelin parit kiekot malliksi ulkomaanpelleille. Noin neljä tuntia meni aika kivuttomasti kaikkea jääkiekkoon liittyvää ihmetellessä. Kaupassa havaitsin, että nimetön montreal canadiens paita olisi maksanut noin 120$ joten jätin ostamatta. Ehkä paremmalla onnella montrealista irtoaa Saku Koivu paita. 13$ oli pieni hinta kaiken kattavasta kiekkokulttuuri pläjäyksestä ja olin hyvin tyytyväinen. Lähdimme pois ja alkoi olla tosissaan nälkä.

Ulostuimme BCE centeristä ja menimme syömään tulomatkalla bongaamaani Loose Moose nimiseen ravintolaan. Ulkoapäin pieni paikka oli sisältä suuri. Söin ribsit ja kumosin janooni 4 tuoppia Guinnesia (oli nähkääs hikoiluttanut koko kanadan reissun ajan). Pötsi täynnä taapersimme takaisin kämpille pienessä vesisateessa.

Koti-ikävä alkaa pahasti painaa kuten myös tuliaiskassi ja kassit. Enää Montreal ja sitten takaisin new yorkiin. Toivon mukaan osuu matkalle vielä paremmat mahdollisuudet netin käyttöön, että jaksaa kunnon päivitykset tehdä loppumetreille. Harmittaa kun niin paljon on unohtunut matkan varrelta kertoa.