Tuo se voi vituttaa aamulla. Tai muutenkin. Meille kuitenkin aurinko paistoi ja ilma oli oikein miellyttävä. Hyvä niin sillä krapulaa oli itsellä jonkin verran jäljellä. Siis se ei sinänsä huono olo, mutta väsynyt ja muutenkin nuutunut. Golden Gate ei pettänyt.
Räpsin kuvia koska tunnen niin monta ihqua raksa opiskelijaa. Tässä sitä nyt olis insinööripornoa.
Hökötys on aivan hillittömän kokoinen. Tuolla alhaalla on kolmikerroksinen talo ja ympärillä pyöri pienoismalleilta näyttäviä veneitä.
Sitten ajoimme yli ja jatkoimme kohti puistoa.
Muir Woods on yllättäen metsikkö. Metsikkö, joka on kanjonin pohjalla. Se taas tarkoittaa, että mäkeä piisaa matkalla. Ajoimme pitkin hwy 101:htä ja hwy 1:stä ja hwy 1 oli taas tuttuun tapaan rotkon reunalla ja todella kiharaista pätkää.
Ei pelottanut, että jarrut pettää ei =D. Pääsimme kuitenkin perille ehjänä. Itse kansallispuisto oli vähintäänkin maagisen oloinen ja taas tuli fiilis, että tarpoo geneerisen fantasiapelin maastossa.
Joku maahisten maja.
Tosi isoja puita.
Metässä ei tuullut juuri lainkaan, oli hämärää ja muutenkin kovin hiljaista ja rauhallista. Siksipä kuulin epämääräisen rapinan krapulan herkistämillä korvillani. Se oli aidon metsänelävän tuotosta.
Hieno reissu kuitenkin ja patikointikin onnistui jopa rajoittuneessa kunnossa.
Ajoimme takaisin kaupunkiin ja napsaisin vielä kuvan Goldgen Gatesta auringon laskiessa.
Sitten etsimme pizza hutin josta ostin perhe juustopizzan juustokuorella (kuoren sisään leivotaan lisää juustoa), pepperonilla ja ananaksella. Tulimme kämpille ja sammahdin pelattuani vähän naamakirjan pelejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti