Päivä 40 Mt. Rushmore

Heräilimme hyvissä ajoin seitsemän aikoihin. Vetkuttelin sängyssä ja säädin muutenkin. Söimme motellin hintaan kuuluvan aamupalan, joka oli tuttua höttöä eli muroja sun muuta shaibaa. Söin allbrania jossa oli ilahduttavan vähän rusinoita ja vedin pari kupposta kahvia. Tulin takaisin huoneeseen ja koitin hieman irkata, mutta turhaan. Suututti joten menin vessaan täysistunnolle rauhoittumaan. Pakkasin kamat loppuun. Matkaan pääsimme noin klo 9.

Tykkään amerikkalaisista tiekylteistä.

Matka oli melko tylsä. Kuuntelimme poppia ja minä pyörittelin päässäni ajatusta täydellisestä MMORPG:stä ja muista mukavista asioista. Minut herätti tähän todellisuuteen ropina. Ropina tuli edellä ajavasta yhdistelmärekasta joka kuljetti jotain pöllyävää hiilen tapaista.

Kiihdytimme nopeasti ohi. Ja sitten olimmekin perillä Mt. Rushmorella. Parkki maksoi kympin ja matkalla kohtasimme ihquimman asian koko paikassa. Ihan olivat pässin hommanneet ruohoa syömään viheralueelle. Muitakin oli kuulemma, mutta emme nähneet. Kuvaakaan en saanut otettua.
America Fuck Yeah !

Kiertelimme hetken ja jouduin Hollantilaisten ikäleidien ahdistelemaksi. Luulivat varmaan aidoksi cowboyksi ja halusivat ottaa kanssani kuvan. Mikäs siinä. Näin myös ensimmäisen ihka oikean tiku ja taku oravani !

Sitten pois. Etsimme Jamekselle vielä hetken takkia vuoren juurella olevasta kylästä. Ei löytynyt ja postitoimistonkin missasimme joten korttejakaan en saanut matkaan. Meillä oli paljon matkaa taitettavana jos haluaisimme päästä chicagoon ajoissa. Välietappi on Sioux cityssä. Poikkesimme tankeilla. Minä burger kingistä ruokaa tilaamaan ja James tankille ja pesemään auton tuuli lasia. James otti 4 whopper junioria juustolla ja minä 3 triple whopperia myöskin juustolla.

Matkattuamme noin kymmenen minuuttia jouduimme taas hyönteisten itsemurhahyökkäyksen kohteeksi. Eivät tällä kertaa olleet perhosia vaan jotain mistä lähti pieni napsahdus ja jäi iso läiskä kun läjähtelivät tuulilasiin.

Tälläistä oli ensimmäisen aallon jälkeen. Niitä tuli vielä muutama. Kun seuraavan kerran pysähdyimme tankille oli jo pimeää ja James sanoi, että ei tahtonut oikeen kunnolla nähdä ulos =P. 7000 mailiakin tuli täyteen vielä valoisan aikana.

Vähän tynkä tämä kirjoitus joten aloitamme uuden sektion joka piti tulla jo edelliseen tekstiin. Koska blogilla on faneja jo kymmeniä tuhansia on henkilöni ihailijoita jo varmasti moninkertainen määrä. Tässä Jameksen pikku kamerasta muutama Las Vegas kuva (jatkuva teema).
Oli niin ikävä, että koitin itsemurhaa muovipaketilla. En kuollut mutta sattui ihan perkeleesti.


Nukahdin kääriytyneenä päiväpeittoon poikittain sängylle.

Hyvää yötä ja kauniita unia kaikille !