Päivä 37 Pitkästi ajoa (Helsingistä Utsjoelle)

Heräsin ennen seitsemää ja huomasin, että James oli jo jalkeilla. Hälytyskellot alkoivat soida. Muistin, että tänään oli tarkoitus lähteä aikaisin liikkeelle. Ravitsin itseni viimeisellä palalla pizzaa ja join reilusti appelsiinimehua eilen ostamastani isosta tonkasta. Suihkuttelu jäi väliin koska lämmin vesi ei suostunut tulemaan ulos putkistosta ja järkeilin, että kuitenkin hiostuu autossa niin ihan sama.

Matkaan lähtöä viivytti ranskalaispariskunta joka valitti ja sääti tiskillä. Puolisen tuntia Jameksen mukaan meni ihan hukkaan. Matkaan kuitenkin päästiin ja sitä riitti. Tien päällä törmää aina tiettyihin periamerikkalaisiin ilmiöihin. Yksi näistä on se kun kohtuu rupuiseen autoon isketään paria kokoluokkaa liian isot bling bling vanteet ja ajellaan tyytyväisen pitkin teitä reteesti pala ulkona.
Tämä tapaus oli autotallissa ennen matkaan lähtöä.

Tämä on vielä lievä versio, mutta kun nyt sattui kerrankin paikallaan oleva vastaan napsaisin kuvan. Normaalisti auto on paskempi ja vanteet vielä isommat. Ehkä tässä kohtaa on kyse vain ylimääräisen maavaran hankkimisesta (oman kiesimme pohja raapaisee tallista lähtiessä pohjaa kun on niin jyrkkää). Mutta muissa mitä olen nähnyt ei ilmeisesti ole niin väliä vaikka pyörät ei käänny tai nopeusmittari näyttää puutaheinää tai että töyssyssä ottaa rengas kiinni koriin.

Matka jatkui ja meinasimme juuttua aamuruuhkaan, mutta köröttelimme sujuvasti caar pool kaistalla. Tuntui hyvältä. TomTomissa on fm lähetin joten sen saa soittamaan musiikkia radiosta. San Franciscon alueella kuitenkin on muuta radiota niin paljon ilmassa, että ei homma oikein toimi. Nyt kun kaupunki jäi taakse viritimme jälleen Dr.Albanit, Red Nexit ja Sentencedin soimaan. Maisemat vaihtuivat jylhemmiksi ja sitten olimmekin Squaw valleyssa. Täällä on järjestetty oikeen olympialaisten hiihtolajeja. Paikka on tosi nättiä ja suosittua ulkoilu maastoa. Tien vieressä kiemurteli joku puro jossa ihmiset meloskelivat kumijollilla. Aurinko paistoi ja oli upea ilma. En saanut purosta oikein kuvia kun aurinko paistoi pahasti kohti.

Lake Tahoen pohjoisrannalla on Tahoe City jonne suunnistimme tankkaamaan itsemme ja auton. Ensin poikkesimme järven rannassa ihmettelemässä luontoa.

Eipä enää ollut rannalla hienoista hiekkaa vaan tuli ihan kotimainen murikka ranta mieleen. Sitten menimme syömään. Sain viimein kaipaamaani kahvia. Tilasin myös eräänlaisen tomaatti katkarapu keiton. Hyvää oli.

Seuraavalla etapilla seurasimme hwy 80:ntä noin 510 mailia. Matkalla ohitimme mm. 2 vankilaa. Mutta kun niistä on nähnyt yhden kuvan ohiajettaessa on nähnyt ne melkein kaikki. Muutakin tuli kuvattua.

Esimerkiksi nämä huomattavan isot renkaat.


Renossa kävimme pissalla.

Seuraava vähänkään kiinnostusta herättävä kohde oli tämä tien viitta.

Ongelma itselle on siinä, että en osaa oikein suhtautua näihin. Koskaan ei tiedä onko paikan nimeäjältä jäänyt Star Wars katsomatta. Onko ehkä ollut vaan tylsää ja tehty merkki ? Noh toisaalta ohitimme Beverly Hillsinkin (no services), että pahoin pelkään tämän olevan myös ihan aito. Poppi vaihtui Lewis Blackin audio kirjaan Me of little faith. Matka taittui kuin siivillä.

Mikäs siinä kun maisemat on komeita eikä tarvitse jutella. Pariin kertaan joutui aseman hakemaan uudelleen kun sivistyksen radiosaaste blokkasi tomtomin lähetintä. Tämä tapahtui paikoissa jossa haisi aika pahalle. Pimeässä en osannut sanoa mitä oli ympärillä. Viimein noin 780 mailin jälkeen olimme perillä Camelot hostellissa. 19 $ / yö eli huone on todella pieni, mutta täällä ollaankin vain yksi yö. Ja netti on ilmainen.