Päivä 1 (matka rapakon yli)

Ensimmäinen matkapäivä alkaa siten että en nuku silmäystäkään ja noin klo 9:20 säntää TKL:n bussilla kohti juna-asemaa ja tikkurilaan vievää junaa. Ensimmäisen alkoholijuoman (otto lonkero kaepalo) korkkaan vain hetkeä ennen konduktöörin saapumista ja julistan reissun avatuksi.

Tikkurilassa havaitsemme että aikaa on jotem napsaamme toiset juomat napaan ja otamme ensimmäisen asetelmapotretin (kuvia myöhemmin). Takana kulkevan romanipariskunnan nainen sanoo että kuvaa minuakin, mutta hetken emmittyään James kieltäytyy koska tuumii että siitä tulisi anselmilta puukkoa kitusiin. Taksia meiltä yrittää varastaa takavasemmalta nainen, mutta hänet taklaamme painavalla rinkalla katuun ja astumme tikkurilan tukahduttavasta kuumuudesta ilmastoidun volvon nahkapenkeille. Helsinki vantaalla otamme stoutit ja ensilentäjä minua suuresti ihmetyttää porrasmainen tarkastusten määrä .. miksei voi kerrata syynätä kunnolla ja päästää samantien johonkin isoon tax free karsinaan rypemään ?

Myymälässä on tulevaa enteilevä 3 salmari kossua kahden hinnalla.

Vaikka koko reissu onkin jänskättänyt jo edellisestä päivästä alkaen olen innoissani päästessäni ensi kertaa ilmojen teille. Lähtökiihdytys ja nousu lunastaa kaikki odotukset ja kolmen suihkumoottorin jyly on suorastaan manowarmainen. Tätä seuraa 8,5 tuntia mieltä turruttavaa persehomeessa ja puutuneena istumista. Lounaalla juomme skumpat (ching ching). Laskeudumme ilman erikommelluksia JFK lentokentälle ja kämmenet alkavat hiota (muistinko ruksata oikean vaihtoehdon "osallistuitko natsien vainoihin vuosina 1933-1945" kohtaan).

Paljon pelkäämääni kumihanskakäsittelyä en kohdannut vaan minut suorastaan heitettiin maahan sisään. Olenhan valkoinenmies ja upseeri.. tosin 90% virkailijoista oli hispaaneja tai mustia. Kiinnitin huomion erääseen seikkaan .. sormenjälki tunnistetta kysyttäessä fraasilla "place your right index finger on the dial" tuikkasin muiden finskien esimerkistä etusormeni koneeseen ja sama vasemmalle kädelle. Täydestä meni .. eli joko etusormi ei olekaan enää forefinger tai amerikkalainen ei tiedä mikä sormista on indexfinger tai .. en tiiä. JFK aseman koko yllätti .. siellä on oma juna systeemi .. jolla pääsi ensimmäiselle metroasemalle. Metroa käytimme kuin vanhat ammattilaiset ilman ongelmia joskin pari huomiota tein. Kaikilla new yorkissa on jonkinasteinen kenkäfetissi. Valkoisena hohtavia tennareita ja kiiltäviä nahkakenkiä vauvasta vaariin ja pulsusta paaviin. Itse matkasin paskaisissa adidaksissani varsin tyytyväisenä.