Päivä 29 Krapulassa Death Valley jep jep

Olin eilen illalla tintannut huolella erinomaiseksi osoittautunutta smirnoff vodkaa Dr.Pepperin kera. Kävin korjaamassa pienessä tumussa Las Vegasin aiheuttamaa lovea matkakassassa pelaamalla black jackia. Lopputulos : jäin koko reissun uhkapeleistä about 380$ voitolle. Hyvä niin. Kaikkiaan aika miellyttävä kokemus se vegas. Kuuma, mutta selvtittiin silti, vähän muovinen maku jäi. Huippuja kohteita ja sopivasti vedetty överiksi. Kaikesta extrasta sai maksaa kuten jääkaapista ja nettiliittymästä. Carrot Top oli hauska. Noh heräsin sitten aamulla klo 9:42 ja alkoi armoton kamojen kokoilu ja säätäminen pienessä krapulassa. Viimein karautimme matkaan kohti los angelesia.

Matkan luultavasti lämpimin osuus seurasi. Ohitimme kyltin jossa kiellettiin liftaaminen 20 seuraavan mailin matkalta, koska kyseessä oli detention facility area.

Sieltä ne rosvot liftaa pois !

James kertoi että etsisimme salaisen armeijan tukikohdan. En epäillyt hetkeäkään etteikö himokuvaaja ystäväni haluaisi jotain 'hienoja shotteja' ja että emme kiertäisi niiden tähden muutamaa sataa mailia. No ei sentään. Pysähdyimme syömään eräään sotilastukikohdan liepeille. Minulla oli rapula ja halusin jotain raikasta. Tilasin Chef's salaatin ja jäävettä. Minusta taitaakin tulla salaatin syöjä. Annos oli iso ja siinä ei ollut lainkaa leipää tai muuta paskaa vaan tuoretta vihannesta ja kinkkua sekä kalkkunaa ja kananmunaa ja jalapeenoja. En jaksanut kaikkea vedellä. Ruuan toimitus vaan kesti tuhottoman kauan josta ainoa miinus. Sitten lampsimme ulos ja James halusi poseerata.

Siellä niitä ufomiehiä leikellään.

Jatkoimme matkaa kohti death valleyta. Lämpötila kohosi tasaisesti. 4500 ft korkeudella vain 44 astetta. Matkalla ohitimme todellisen metropolin ja pilemestan nimeltä mercury.

'Ei palveluita' Huibua.

Pääsimme vihdoin laskeutumaan death valleyn pohjalle. On muuten uskomaton fiilis kun ulkona on viisimiljoonaa lämpöä ja on krapula. Ei hyvä.

Nousin autosta vain hetkeksi napatakseni kuvan vaeltajastamme.

Itse istuin suurimman osan ajasta autossa itseäni stetsonilla leyhytellen. James sen sijaan pompsi vähän väliä autosta kuvaamaan.

Näihin tunnelmiin jätimme death valleyn.

Puuuh.

Lopuksi ajoimme kivaa mutkaista ja todella pomppuista vuoristotietä kohti los angelesia. Pysähdyimme jossain pikkukaupungin tapaisessa sata mailia ennen Losia. Tämänkään huoltoaseman ilmapumpussa ei ollut mittaria. Alan ymmärtää miksi ihmisten autoista hajoilee renkaat. Ilmanpaineen mittaus .. mitä luuserien touhua. Paikallisen burger kingin johtoon muuten riittää yläasteen puukäsitöiden suoritus tutkinto. Ainakin niistä viesteistä päätellen mitä management oli työntekijöilleen jättänyt tiskin taakse. Salaa niitä luimme ja hekottelimme. Lopulta alkoi ilma viilentyä. Valitettavasti tuli myös entistä kosteampaa ja lopuksi sukelsimme pahaenteiseen sumupilveen. Hostellimme (hostel california) löytyi Venice Beachilta ilman suurempia ongelmia. Majoitumme 30 hengen parakissa =D. Kävin suihkussa ja taas on hiki. Prkl mitä touhua.