Päivä 2 the long walk

Nyt jälkikäteen on vaikea muistaa kaikkea reissulla mieleen juolahtanutta, mutta yritetään nyt edes.

Toinen päivä alkoi reippaasti ensimmäisellä wlan-yhteydellä, mustikoilla ja paikallisella oluella. Edellinen ryydyttävä ja pitkä päivä saatiin korjattua ensimmäisillä kunnon nokosilla pariin päivään.

Kävimme Jameksen kanssa törsäämässä noin 10$ mieheen maistuviin munakas + kahvee aamiaisiin. Tästä virkistäytyneenä kävelimme kiertoreittiä takaisin, joka otti itsellä yllättävän koville. Eiliseltä lainattu onni kolkutteli rintalastan alla. Alkoi hirvittää miten tunnin sisään alkava pitkähkö patikointi tulisi onnistumaan. Olimme buukanneet itsemme viereisestä luksushostellista starttaavalle Gerry's grand tourille. Gerry on noin 70v vaari joka vie ihmisiä ympäri new yorkia ja kertoilee tarinoita milloin mistkäkin kohteesta. Normaalista sightseeingista poiketen Gerry kävelyttää ryhmää ja joskus käytetään metroa. "The only way to know a city is to walk in it" ja tästä olen samaa mieltä. James ei turhaan hehkuttanut tätä kierrosta. Startista matkasimme brooklyniin josta siltaa pitkin manhattanille, lautta reissu staten islandille ja takaisin, battery park, ground zero, wall street, china town, little italy, soho , noho, east village (jonka eräästä putiikista irtosi ensimmäinen tuliainen), union square park, joku toinen park =D, ja metrolla pari stoppia times squarelle. Marriot hotellin näköala hissi oli huisin tunne vatsassa sitten neitsyt nousukiidon. Lopuksi takaisin hostellille .. väsyneenä ja neljätoista tuntia myöhemmin.

China townissa kävimme syömässä ja Jameksen suosituksesta otin puolikkaan uppopaistetun kanan valkosipuli ja jokumuumauste kastikkeessa. Hyvää oli. Palvelu ja muu toiminta oli perinteiseen tapaan yhtä aasialaista molotushärdelliä, mutta saimme molemmat silti oikeat ruuat ja James vielä rahasta takaisin. Vanha aasian matkaaja James sanoi, että täällä homma sentään toimii suhteellisen fiksusti toisin kuin ihan oikeassa kiinassa.

Vähänkään vähemmän varakkailla alueilla oli paljon pahvilaatikoista Louis Vuttonia ja Rolexia kauppaavaa ei-valkoista väkeä. Huomattavaa kuitenkin on, että mitään ei koitettu väkisellä tyrkyttää ja ei tullut missään vaiheessa fiilistä, että joku loukkaa ilmatilaani. Sohossa oli kaikenmaailman käsityöläisiä kaupustelemassa väkerryksiään, mutta en tohtinut vielä tässä vaiheessa törsätä dollaria tai kahta taiteeseen.. harmittaa.

Jamekselle reissu oli joku perinne koska jo toista kertaa osallistui. Ehkä kierros oli erilainen helmikuussa. Ainakin kameralla tykkäsi hän kovasti näpsiä kuvia. Paitsi siitä ainoasta maailmanlopun ennustajasta pahvilaatikko plakaatteineen Brooklyn bridgellä. Amatööri.

Sääennuste intermittent showers tarkoittaa muuten suomeksi vettä kuin esterin perseestä noin 30min - tunti kerrallaan. Jalat kärsivät ja muhivat aikas rapeiksi kun matkaa taitettiin. Jameksella todettiin suuremmat vahingot kuin minulla joka porskutin keveästi kuin lintu mitä nyt vähän väliliha hankautui. Jameksen jalan kuitenkin pelasti illalla suihku ja aamulla hello kitty laastari (otin kuvan .. ihquuu).

Kylläpäs uni maittoi ja suihkukelpasi kun hostellille palasi. Nyt näin aamulla jalat ovat hieman jäykähköt (meinasin tippua turvalleni kun hyppäsin yläpetiltä), mutta muuten on aika jees fiilis. Joku jumalaton kommunisti oli varastanut yhteisjääkaapista puoliksisyödyn mustikkarasiani. Eli aamupalani tätä kirjoittasessa on paikallista olutta. Ensiamerikankännijännitys kasvaa koko ajan.