Päivä 22 Scenic route

Aamulla heräilimme noin klo 7. Sitten kävimme suihkussa erikseen ja minä kirjoittelin blogin. Lampsimme best western innin tarjoamalla mannermaiselle aamiaiselle johon kuului perinteisten kahvin,mehun ja murojen lisäksi myös munakasta ja vohveleita. Pistin pari vohvelia paahtimeen ja söin paljon munakasta. Ryystin mehua ja kahveeta ja söin lopuksi vohvelini sellaisenaan sekaisin munakkaan kera. En syönyt itseäni ihan täyteen aivan tarkoituksella sillä eilisen kfc + wendys tuplaburger juusolla x 2 jälkeen oli olo vähän ollut tukala. Ihmistankkauksen jälkeen pakkasimme kamat autoon ja lähdimme ihmettelemään roswellia. Ei näiltä vekkuleilta velikullilta ainakaan huumoria puutu.
Visitor center

Postilaatikko

Lyhtypylväs

Jameksella on vastaavasta kohteesta yökuva joka on paljon hauskemman näköinen. Kävimme vielä postissa ostamassa postimerkkejä.

Tämmösii rekkareita ei kotona näe. Noh pääsimme tien päälle ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja oli hyvin kuuma.

Tiessä oli välillä mutkia ! Niistä selvisimme kääntämällä rattia. Ohitimme 3000 mailin kohdan hieman ennen Albuquerqueta.

Väiski Vemmelsäärtä mukaellen käännyimme Albuquerquesta oikealle.

Kas näin. Ainiin kohtasimme route 66:lla noin 20 päisen lauman ihan aitoja texasin Bandidoseja. Komia mökä lähti kun lähtivät liikkeelle huoltiksen pihalta. Takaisin asiaan. Saavuimme Los Alamosiin ilman kummempia kommelluksia. Tännekin olivat hipit pystyttäneet pyhäkkönsä.

Edes villit hipit eivät estäneet meitä etsimästä lihanhimoissamme syömistä. Menimme jonkinlaiseen pikaruokalaan jossa tarjoiltiin meksikolais tyylisiä ravintoja. Otin kana tortillan ja siihen sivuun vihreää chiliä. Maksoi 5,40$. Hyvää oli, mutta minusta liian vähän syömistä tuohon rahaan. James jäi possuttamaan omia ruokiaan ja minä suunnistin läheiseen starbucksiin ostamaan iiison kupin kaffetta. Vessassa jumitettuaan James tuli starbucksiin ja lähdimme viimeiselle etapille kohti Farmingtonia. Joku jumalaton kommunisti oli yhteisen hyvän nimissä tehnyt järjettömästi tietöitä ja näin saanut uskollisen GPS laitteemme aivan sekaisin. Pienen pyöriskelyn jälkeen luulimme saapuvamme jonkinlaiselle tietullille, mutta kyseessä olikin keskellä highwayta oleva joku 12 kaistainen checkpointti. Heittämällä läpi ja tie alkoi kiipeillä kapeana kaksikaistaisena metsäisessä maastossa. Ohitimme paljon isoja research centereitä ja tienviittoja joissa luki että explosives lab sun muuta. Nyt alkoi selvitä miksi kaupungissa on suuri osa valkoista väkeä. Täällähän tehdään tiedettä. Stop merkin jälkeen olimme highway 4:llä. Toisin kuin edelliset tätä ei posotettukaan 80 mph eteenpäin vaan mentiin metsäistä ja mutkaista tietä vain vaivaista kuuttakymppiä =D. Maisemat olivat todella komeita.

Yhtäkkiä vasemmalla näkyi laakso.

Valle Grande nimeltään ja vaikuttavan näköinen livenä. Melkoinen Mulgore muutenkin koko paikka. Koska pätkää ei päässyt ajamaan kovaa alkoi olla kiire. Mutkaisella tiellä James tunsi muinaisten rallikuskien kutsun ja halusi ohittaa kaikki jotka ajoivat alle kuuttakymppiä.

Lisää mutkaista tietä ja hienoja maisemia ja sitten pääsimme taas isommalle tielle. Aurinkokin alkoi mennä mailleen.

Kun oli jo pimeää näin automme valokiilassa jotain mustaa ja isohkoa. Se oli hajonnut rekan rengas josta ajoimme yli hirveän rouhaisun saattelemana. Tarkistimme vauriot seuraavalla huoltiksella mutta mitään ei näkynyt. Hyvä niin sillä edellisellä tankkaus kerralla oli alkanut 'general malfunction' valo palaa. Manuaalista selvisi todennäköisin syy eli paska bensiini. Tilitän näistä renkaista myöhemmässä kiukuttelu postissa. Saavuimme tästä noin 10 min kuluttua Days innin pihaan. Meidät otti vastaan respassa pika-arviolla puolimeksikaani kissa. Kaljat jäähtyy jääkaapissa ja nyt ne tuolla jo huuteloo.