Päivä 5 huoltopäivä washingtonissa

Emme olleet suunnitelleet päivälle mitään ohjelmaa joten heräilimme omaan tahtiin ja aamupesujen jälkeen suunnistimme läppärit kainalossa alas aamuirkille. Kartassa oli mainittu kauppa jota lähdimme ensimmäisenä tarkastamaan. Täällä ei ole haltsattu mass transit konseptia yhtä hyvin kuin new yorkissa, mutta onneksi kaikki nähtävyydet on pakattu sentään sivistyneesti riviin ja hostellin lähelle. Kaupasta haimme pesuainetta ja muuta tarpeellista. Ilmeisesti olimme hoodin ainoat jotka olivat ikinä ostaneet huuhteluainetta koska hintaa ei koneelta löytynyt ja isolla porukalla kesti asian setviminen noin 10min. Kontaktimuovia ei tästäkään kaupasta löytynyt niinkuin ei tupsulastakaan (nimi muutettu).

Takaisin kämpille jossa ensimmäisen kerran ovikortin lukija alkoi temppuilla. Poistuessamme takaisin loungeen kuvia sorttailemaan havaitsimme, että kummankaan kortit eivät enää toimi. Kerroksessa ollut remonttireiska sanoi että paskoja ovat ja että asentavat uusia lukijoita koko ajan. Alhaalla säädettiin koneita ja todistettiin kuinka nonprofit järjestöä yrittää paikalliset kusettaa. Reverend nönnönnöö oli ohjannut lauman lahkolaisiaan paikalle. Paikan manageri selitti että pitäisi olla yli 50 mailin takaa tai muuten paikka voi menettää non-profit statuksen ja sitten tulee lippu luukulle. Saivat kuitenkin yöksi jäädä.

Pistimme pillit pussiin ja lähdimme etsimään toista ruokakauppaa epäonnistuneesti. Löysimme radio shackin josta James osti 50 dvd-r levyä kympillä. Silmiin osui myös rivi irkkupubeja josta teimme mental notet. Takaisin lampsiessa James tahtoi käydä kaljalla ja vittuili kun hangoittelin hieman vastaan. Puolentoista sekunnin kuluttua olin taas mukana. Paikka oli beerwold tjsp. Perkeleesti eri merkkisiä oluita. Kyyppari tivasi meiltä paperit ja minä kaivoin passin esiin jota vasten tahtoisesti kannoin taskussa. James vilautti passista skannattua kontaktimuovitettua lappusta joka kelpasi. Minua vitutti. Tilasin Victory Golden Monkey nimisen oluen (9,5%). Belgialainen oli se. James leikki hillopäällikköä ja otti jonkun venäläisen imperial cream stoutin (en muista nimeä tarkkaan). Poistuessa oli askel kepeä koska parin dollarin mehu, kahvi ja ruismuro aamiaisesta ei kellunut vatsassa enää hitustakaan. Päätimme palata paikkaan jos ei muuten niin juomaan litran pullon arrogant bastard alea. Ulkona golden monkey näytti tehonsa näivettyneessä kropassani. Kohtasimme matkalla talon jonka räystäällä istuskeli paikallinen pulujengi juonimassa. Kuin salamana silmieni editse vilisti pleksilasi mainos joka alkaa kun kuvataan ensin puluja hitchcockmaisesti pahaenteisen musiikin soidessa. Sitten ohi ajaa bussi tai joku paavimobiili. Linnut villiintyvät ja syöksähtävät hirvittävästi kirkuen kohti kulkupeliä. Musiikki seis ja kuvataan kauempaa kun lauma lintuja läsähtelee vasten lasia. Lopuksi ruutuun teksti "Plexiglass - It's great" tai "Plexiglass or death by birds". Taustalla auto jatkaa hiljalleen matkaa. Kaikki meinasi unohtua kun editse lipui ensimmäinen kohtaamani hummer limusiini.

Kaljan voimin menimme tuttuun ruokakauppaan ja ostimme perhepaketin jauhelihaa, isoja sipuleita, tomaattia ja parsakaalia + mauste tilpehööriä. Palatessa menimme ihmettelemään liquorstorea jossa myyjät panssarilasin takaa möivät kaikkea mitä mies tarvitsee eli viinaa, tupakkia ja arpoja. Regular sin fest. Valitsin salasiivuttelu pullokseni absolut citronin josta pyysin pienen. Myyjä näytti 20cl pulloa ja sanoin että one bigger. Sitten tuli 375ml pullo. Sitten 500ml ja lopulta ostamani 750ml. Sammakko kattilassa ... Hintaa tuli 21$

Pyykkäystuvassa meinasi alkaa vituttaa kun koneet söivät quartereita, mutta vitutus hälveni kun havaittiin että toimivat ilmankin. Kuivaajat myös. James kikkaili pääpyykkärinä siten että pesimme ensin väripyykillä ja sitten alusvaatepyykillä huuhteluaineen kanssa. kek. Kaasuhella ei tuottanut ongelmia ja juuri tätä kirjoittaessa on herkullinen mättö valmista. Mahdollinen jatko stoori seuraa jos pääsemme baarista takaisin hengissä.