Päivä 17 kuuma kostea hikinen New Orleans

Menin illalla nukkumaan mukavaan ja tuhdisti pedattuun sänkyyni. Telkkari jutteli mukavia (frasier tjsp) ja olo oli väsynyt. Sitten luonto hyökkäsi armotta kimppuuni. Tunsin poskipäässäni polttavaa kipua ja vedin siitä pois murhamies ja raiskari muurahaisen. Ruskea oli väriltään eikä selväsitkään katunut tekoaan. Teloitus oli välitön mutta armollisen nopea. Ilmeisesti esimerkkini tehosi enkä joutunut hyökkäyksen kohteeksi loppuyönä. Nukuin hyvin. Ilmastointi pelasi ja heräsin karvaa vaille kahdeksan kun Tri. Donovan selitti tohkeissaan miten raamatusta saa ohjeet jokaiseen elämän asiaan. Kuuntelin Donovania noin 30 min ennenkuin olin tarpeeksi tajuissani vaihtaakseni FOX newsille jossa leivotaan uutta casus belliä venäjää vastaan. Hyvä niin.

Keittelimme Jameksen kanssa aamukuvatuskahvit jotka oli paremmat kuin atlantassa ja lähdimme ulos. Otimme auton pois riistohintaisesta hotellin parkista ja pistimme sen talteen 13$/$ halvemmalle parkkikselle kadun toiselle puolelle. Lampsimme tovin kohti keskustaa nälän ruopatessa sisuskaluja. Päädyimme pieneen walkin paikkaan jossa söin catfish platterin ja otin pari olutta. Hyvää oli ja ranskalaiset olivat parhaita ehkä ikuna. Olen melko varma, että minua yritetään hiilihydraattimyrkyttää täällä amerikassa. Kissakalanikin oli leivitettyä.

Huomenna olisi tarkoitus lähteä heti aamusta rämeveneellä alligaattorin ruuaksi ja sitten sen jälkeen seilaamaan höyrylaivalla Mississippi joelle juomaan ja ehkä syömään. Kävelimme tiedustelemaan huomisia reittejä ja pääsimme ehjänä satama alueelle.

Ilma alkoi olla todella painostava joten päätimme etsiä helpotusta ja suunnata bourbonstreetille. Tämä kaupunki elää turistien juopottelusta. Kaikesta näkee sen. Ensimmäistä kertaa täällä on minulle tuotu kalja muovi törpössä.

Kaikki on räätälöity juopottelua tai ainakin sen jälkeistä siivousta helpottamaan. Baareissa soi letkä jazz. Usein livenä. Monessa paikassa on mainokset että mimmoisen kokoista saavia saa täältä mukaan. Tien varsi kylteissä vaan lukee että alkomahooli pitää pitää muovi tuopissa. Vihdoin pääsimme yhteen päämääräämme elikkäs bourbon streetillä sijaitsevaan USA:n vanhimpaan juottolaan est. 1772. Lafitte's Blacksmith Bar. Tilasimme täällä viimeiset paikan hanaoluet (amerikkalaista blue moon, parempaa kuin budweiser) ja katsoimme kun kiinan naiset hakkasivat ameriikan haahkat rantalentiksessä. Kehoitin James olemaan huutamatta liian innokkaita kiljahduksia ilmoille usan tyttöjen mokatessa ettei paikalliset hermostuisi. Kaljan jälkeen pyysin hyvää drinkkiä. Tyttö väkästeli minulle Hurricane nimisen paukun jonka nimesin suorilta Katriinaksi. Katriinassa on paljon rommia. Olimme kuitenki aikaisemmissa paikoissa törmänneet uuteen villitykseen hand grenade jota myydään vihreissä arvatkaa minkä muotoisissa astioissa. Niiden pitäisi olla vahvempia, mutta kokenut juomarin nenäni sanoi, että näitä kun vetäisi vaikka 8 niin olis aika sekaisin.

Jätimme savuisen sepänpajan taakse ja lähdimme ostamaan jokilaivalta lippuja. Täällä on todella nihkeä ilma. Matkalla bongasimme lisää erikoisia rakennuksia. Luonnollisesti Jameksella on enemmän ja parempia otoksia, mutta niitä vasta myöhemmissä kuva päivityksissä.


Nyt olemme hotellissa vetämässä henkeä ja harkitsemme mihinkä larry flynt sponsoroituun baariin menisimme. Tässä muuten kuva Atlantan keskustasta.

Eikä tippaakaan liioittelua.