Päivä 3 lepopäivä

Heräsimme Jameksen kanssa kukonlaulun aikaan klo 7:10, mutta pitkäksi venähtänyt aamu irkkaus loungessa (ei mustikkaa), johti siihen että päästessämme empire state buildingin juurelle kiersi jono jo kulman taakse. Allekirjoittanutta vaivasi myös itsepintainen päänsärky jota pahensi yhä armottomammin porottava aurinko. Lievitystä ongelmaan sain Murrays food marketin huokealla puolen litran kahvilla ja supisuomalaisesta apteekista ostetulla särkylääkkeellä. Vielä kun kadun toiselta puolelta varjosta löytyi herra nönnönnöölle omistettu varjoinen plaza penkkeineen, jossa sai istahtaa ja riisua kenkänsä sekä ryystää kahveeta rauhassa niin olo parani hetkessä.

James napsi kuvia ja matkasimme kohti Chrysler buildingia auringon paistaessa. Niskat olivat kovilla kun naiset pistivät parastaan. Chrysler buildingiin ei ole turisteilla asiaa joten napsimme kuvia ja suuntasimme matkalla sijainneeseen farmasia liikkeeseen. Nämä liikeet myyvät kaikkea mahdollista kaljuuntumisenestolitkuista laastareiden kautta back to school tarvikkeisiin. Hyvä niin sillä minä sain ostettua ehtaa amerikkalaista karvanpoistoainetta, jonka mainostetaan toimivan myös karkeaan karvaan ja James sai kehnosti palvelleelle hello kitty laastarille astetta ammattimaisempia korvikkeita.

Totesimme olevamme maailmankansalaisina velvoitettuja käymään tutustumassa yhdistyneiden kansakuntien rakennukseen. Rakon pakotuksella ei ollut osuutta asiaan. Turvahärdellin jälkeen pääsimme sisään miellyttävän rauhalliseen ja viileään aulaan. Kävimme miesten vessassa josta löytyi lastenvaihtopöytä. Koska emme tuoneet vaihtolasta emme voineet käyttää muuten erinomaista palvelua hyväksemme. Kirjakaupassa sain ahaa elämyksen ja hetkeä myöhemmin lähti ensimmäinen postikortti reissulta kohti tupsulaa (nimi muutettu) erikoispostimerkein varusteltuna.

Takaisin tukahduttavaan kuumuuteen ja maha alkoi kurnia. Olihan matkaakin taitettu jalan jo hyvä pätkä, joten päätimme etsiä jotain kiinteää aamupalaa. Jameksen suosituksesta söimme "footlong" subway leivän puokkiin jossa oli kalkkunaa,pekonia sun muuta ja kyllähän se maistui eikä maksanut paljoa kun James maksoi (7,50$). Päätimme seuraavaksi juoda olutta. Yllättävän vaikea on löytää rehellistä pubia kaikkien hintahtavien bistrojen ja cafeitten merestä. Yleensä kaukaa lupaavan pytingin markiisissa lukee että restaurang tjsp ja siitä tietää että ei tuonne. Kolmen päivän nyrkkisääntönä olen oppinut että jos haluaa juoda pitää etsiä jotain irkkupubia tai edes sen tapaista. Sellainen löytyikin ja osuimme ilmeisesti aika aikaisin paikalle koska latinoverta omaava hehkeä naikkonen lähestyi meitä heti ovella virkkoen 'table for two ?'. Olemme täällä vain juomassa sanoin täydellisellä oxford englannillani ja suuntasimme kohti siistiä baaritiskiä josta tilasin toiselta yhtä hyvännäköiseltä naiselta kaksi tuoppia guinnesia. 7$ tuoppi ei siinä janotuksessa ollut paha hinta kerrankin pintin mittaisesta tuopista. Joimme siinä yhteensä viisi tuoppia aika ripeään tahtiin, puhuimme olympialaisista, tukastani ja kävimme pissillä. Oli aika jatkaa matkaa. Tässä vaiheessa alkoi askel olla todella kepeä. Hetken haahuilun jälkeen silmiimme osui bloomingdales tavaratalo. Täällä on paljon myös mies myyjiä, hajuvesi haisee ja kauluspaita josta en maksaisi suomessa kymppiä kustantaa 110$. Se on sitä muotia se. Vessa sen sijaan on siisti ja ilmainen joskin uskoakseni tahallaan piilotettu hieman jemmaan, mutta ei tälläistä penninvenyttäjää kauaa huijata. Noin 10 min etsinnän jälkeen ureakakku haisi harjaantuneeseen nokkaani ja löysimme vessan viime tingassa. Jameksella toimitus kesti kauan ja odotellessa hengailin käsiäni pesten ja hiuksia sukien vessan aulassa. Kaikki luulivat cruisailevaksi homoksi jolla on paskaiset lenkkarit.

Seuraava kohteemme oli central park eteläpäästä. Paikka oli täynnä muita ihmisiä. Kirosin hiljaa, että eikö näiden pitäisi olla kirkossa. Tämän James kuuli ja huomautti, että suurin osa on turisteja. Kirosin turistit. Aina ne pilaa kaiken. Istahdimme penkille pohtimaan seuraavaa liikettämme ja muistutin parteriani Jerryn esittelemästä intialaisesta ravintelista jossa saa ennen viittä hulppeat ateriat pillkahintaan. Otimme tämän east villagessa sijaitsevan ravintelin maaliksi ja lähdimme rakko jo taas pakottaen vaeltelemaan suurinpiirtein oikeaa metroasemaa kohti. Löysimme matkalla ensimmäisen aidon baarin. Täällä katsottiin fanaattisesti baseballia, juotiin kaljaa ja pimeyden valaisi vain neon valot ja pari loisteputkea. Tämä siis vielä aika muuten hienolla alueella. Muutama kissakin oli eksynyt takatukkien joukkoon. Tämä oli se elokuvista tuttu baari mihin ryytynyt raksamies menee hukuttamaan murheensa. Tunnelmaa oli niin että joimme kaljat ja kävimme miehisesti kusella. Kello läheni viittä ja pääsimme oikealle metrolle joka kiidätti meidät east villageen josta pienen arpomisen jälkeen löysimme etsimämme ravintelin. 10 min jäi yli. Tilasimme kanatandoori ateriat ja istuimme odottelemaan.

Alkukeitto oli hyvää tomaatti valkosipuli + jokumuumauste soppaa. Sitten tuli ohutta pippurileipää ja jonkinlainen currylihanyytti. Tässä vaiheessa otimme arvalla 22 oz. taj mahal kaljat (maku about koff parhaimmillaan). Sitten eteen kärrättiin jotain lihapaloja kastikkeessa ja leipää jonka nimeä en muista. Hyvää kuin mikä. Viimein tuli kana + riisiä (sitä ohutta mausteista). Kana oli todella hyvää. Kaikista etno ravintoloista tämä oli ehdottomasti paras. Täyden kympin keikka vielä kun vessaa jonottaessa tarjoilija sanoi, että voisin käyttää naisten puolta koska se oli tyhjillään. Olin sanaton. Loppu lasku kahdelta jampalta 27$ ja risat josta 0,65 oluet tekivät 13$. True value for money ainakin ruuan suhteen. Taj Mahal indian restaurant 318 east 6th street new york. Ilmainen mainos. Siitä käppäilimme rauhassa auringon porottaessa metroon ja kämpille. Narautin salmarin, nappasin läppärin kainaloon ja tässä ollaan. Olo on kevyt kuin peipposella, mitä nyt tuli huomattua, että en ole onaniaa harrastanut kolmeen päivään.